On haikeaa katsoa oman asunnon tyhjentymistä, koska tulee niin paljon muistoja mieleen yli kolmelta vuodelta. Muistan vieläkin kuin eilisen kun yli kolme vuotta sitten sain sähköpostiini viestin ja minulle tarjottiin tätä asuntoa, soitin seuraavana päivänä innoissani ja toivoin pääseväni katsomaan asuntoa. Viikon päästä siitä äitini haki puoleastani asunnon avaimet, koska olin kauempana töissä.
Pyöräiltiin isäni kanssa normaalisti kotiin, jotta päästäisiin äkkiä hakemaan äitiä ja katsomaan asuntoa, pyörä matkalla sattui pieni onnettomuus ja jäin aidan alle joka irtosi tuulen mukana kiinnikkeistään ja kaaduin tietty maahan ja kapeahkolla tiellä tuli auto vastaan joka melkein ajoi päälleni, onneksi hän sai ihankuin elokuvissa juuri jarrutettua pääni eteen! Kädet/ranteet sai pahasti osumaa ja ne turposi ja tuli pahat mustelmat kirjamellisesti muuttui mustaksi. Sekään ei lannistanut vaan halusin säryistä huolimatta asunnolle.
Ajettiin pihalle ja siinä jo näytti lupaavalta, oven kun sai auki juostiin vaan ympäri ja tsekattiin mahdollisimman nopeasti kaikki paikat ennen tarkempaa tutkiskelua ja ihastuttiin aivan täysin! En tiennyt silloin vielä edes että täällä on vaatehuone ja sen kun näin olin vielä enemmän tyytyväinen. Tykästyin myös makuuhuoneen tapetteihin, jotka on joku edellinen asukas vaihtanut, pyysinkin että he eivät vaihtaisi mh:n tapettia pois siihen normaaliin neutraaliin.
Eilen meni netti yhteys poikki, joten oli pakko keskeyttää eiliseltä. Nukuttuani uudessa kodissa yötä heti herättyäni lähdin tulemaan tänne ja täällä nyt makoilen olohuoneen matolla jatkamassa postausta loppuun. Enää ei ole paljoa tavaraa, mutta siivota täytyy että seuraavan on mukava tulla tänne. Parveke itseasiassa on lähes koskematon vielä..
Toivon todella että seuraava asukas viihtyy täällä yhtä hyvin kun minä olen viihtynyt, osaisi nauttia ja arvostaa tätä ihanaa kaksiota ja ennen kaikkea pitäisi asunnon siistinä niinkuin tämä ansaitsee. Olen ehkä liian tunteellinen vähän kaiken suhteen kun mielestäni asunnolla kuin autolla ja sohvallakin on tunteet! Siksi on erityisen haikeaa lähteä täältä, olen kiintynyt niin kovin vaikka vain seiniä ovatkin, kun tavarat kuitenkin tulee mukaan eikä jää tänne. Tuntuu jotenkin typerältä haikailla näin paljon materian perään, mutta mielummin vahvat tunteet kun tunteeton.
Nyt alkaa näyttää siinä mielessä hyvältä että tavaroista tietokone ja kahvinkeitin on ainoat täällä. Nyt siivotaan koko perheen voimin! Huomenna on viimeinen päivä ja avainten luovutus on myös huomenna. Tulen aamulla tänne vielä yksin muistelemaan ja katselemaan ennenkuin vien avaimet.
Mutta nyt on aika laittaa tietokone viimeistä kertaa kiinni täällä ja laittaa läppäri muuttolaatikkoon. Olen kiitollinen näistä vuosista täällä! Hetkeäkään en vaihtaisi pois ja parempaa ensi asuntoa en olisi voinut toivoa! Kiitos.
♥:lla Jasmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti